Kissan hoito

Kissa eli kesykissa tai kotikissa (Felis silvestris catus, joskus Felis catus) on Suomen yleisin lemmikki, heti koiran jälkeen. Kotikissa on villikissan alalaji ja kissoja onkin kesytetty kautta aikojen, heti maatalouteen siirtymisen jälkeen.

Kissat elävät tavallisesti 14-20-vuotiaiksi, mutta hyvin hoidettuna kissa saattaa elää hyvinkin yli 20-vuotiaaksi. Yleensä leikatut kissat elävät kauemmin kuin leikkaamattomat. Kotikissan on kooltaan suhteellisen pieni, se on korkeintaan 80 cm pitkä ja sen säkäkorkeus on  korkeintaan 30 cm. Kissat painavat yleensä 2,5–7 kg .Uroskissat tulevat sukukypsiksi yleensä puolen vuoden ikäisenä ja niiden virtsa alkaa haista vahvasti. Naaraskissat taas tulevat sukukypsiksi noin 4-12 kuukauden ikäisenä. Kissan tiineys kestää noin 60–70 vuorokautta, ja  emo synnyttää keskimäärin neljä pentua.

Häntä on kissalle erityisen tärkeä: se käyttää sitä tasapainoiluuun ja tunteiden ilmaisuun. Kissalla on erittäin tarkat kuulo- ja hajuaistit. Kissan on yöeläin, se saalistaa yleensä öisin. Kissa näkee yöllä pienetkin liikkeet paremmin kuin ihminen päivällä. Kissan kuulo on myös tarkka, kissa pystyy kuulemaan myös erittäin korkeat äänet.

Kissat ovat hyvin älykkäitä ja siistejä lemmikkejä. Kissat leikkivät mielellään ja harjoittelevat leikkimään saalistusta kissaeläinten tapaan. Kissat voivat oppia temppuja kuten koirakin, mutta yleensä kissa ei kuitenkaan ole niin miellyttämisen haluinen kuin koira, joten se saattaa tarkoituksella jättää temput tekemättä, vaikka se tietäisikin mitä siltä pyydetään. Kissa on myös hyvin siisti lemmiki, se oppii helposti sisäsiistiksi ja pitää itsensä puhtaana nuolemalla turkkiaan.

Tyytyväisenä kissa kehrää eli hyrisee. Joskus kehräys saattaa kuitenkin olla merkki hermostuneisuudesta tai alistumisesta. Kissa myös merkitsee reviiriään hankaamalla ihmisiä ja paikkoja. Kun kissa puskee, se merkkaa ns. esineen tai ihmisen omaisuudekseen.